Tämän blogin omistaja on leikki-ikäisen ja parin kuukauden ikäisen vauvan äiti. Joku voisi sanoa, että uraäiti, sillä jos olisin 100% kotona ahdistuisin. Ura on kuitenkin vielä hyvin alkuvaiheessa, sillä korkeakouluopintoni ovat kesken. Itse kutsuisin itseäni pikemminkin sellaiseksi tasapainoäidiksi, jolle sekä lapset ja ura on tärkeää. Molemmat kärsii hieman, mutta uskon itse pysyväni paremmin sellaisessa tasapainossa, että musta on enemmän hyötyä.

Naimisissa olen ihanan miehen kanssa, jonka suurin pahe on se, että välillä se oikeasti unohtaa parisuhteen kokonaan ja tekee kaikkea muuta. Sitten se väittää hyvin uskottavasti, että ei missään nimessä tarkoituksellisesti välttele mua, on vaan niin paljon opiskelupaineita/ ei vaan ollut nähnyt kavereita pitkään aikaan/ oli pakko päästä harrastamaan, kun edellisestä kerrasta oli niin pitkä aika. Ja nää kaikki on tosia, tiedän sen. Odotan vain sitä aikaa, kun isosta tenttikirjakasasta huolimatta, mun kanssa voisi viettää aikaa.

Täytyy myöntää, etten itsekkään päästä kyllä helpolla. Mun mielestä lastenhoito ja -kasvatus jaetaan 50%-50%. Siis vaikka lapset on pieniä. Mun mielestä ihan reilua, mutta useat sitä jaksavat ihmetellä. Lisäksi olen hyvin tempperamenttinen ja vahvatahtoinen. Suuttuessa olen lisäksi kaikkea muuta paitsi järkevä.